Hohtava hymy

Onko koskaan aikaisemmin ulkoiseen kauneuteen kiinnitetty näin paljon huomiota ja kehitelty parantamisenkeinoja enemmän kuin tällä hetkellä? Otetaan rakennekynsiä, ripsien- ja hiustenpidennyksiä, käydään solariumissa tai läträtään itseruskettavalla voiteella, parannellaan muotoja leikkauksilla tai ruiskeilla. Eikä tämä koske ainoastaan naisia, vaan myös miehet ovat hurahtaneet mukaan. Yksi pinnalla olevista ehostustrendeistä on hampaiden valkaisu, ja keinoja siihen on enemmän kuin koskaan.

Hampaiden värjäytyminen on erittäin yleistä ja sitä tapahtuu lähes kaikilla ihmisillä, joten ei ole ihme, että valkaisu on saanut suuren suosion. Moni haaveileekin hohtavammasta hymystä. Tarjolla on vaikka mitä; valkaisevia hammastahnoja, -harjoja, tarraliuskoja, suuvesiä, purukumeja, kotivalkaisumuotteja, -kyniä ja – puikkoja, sekä tietysti hoitolavalkaisut. 

Kotikonstein pinnallisiin värimuutoksiin, jotka yleensä aiheutuvat ruuista ja juomista, tepsivät hammasharjat, -tahnat ja suuvedet. Osa tahnoista toimii optisen harhan avulla ja joissain saattaa olla valkaisevaa karbamidiperoksidia. Myös erilaiset purkat lupaavat valkoisemmat hampaat. Ikävä kyllä tällaiset kevyet valkaisutuotteet eivät merkittävästi muuta hampaiden sävyä vaan lähinnä ylläpitävät sitä. Kotona voi käyttää myös hieman järeämpiä aseita, kuten kotivalkaisumuotteja, tarraliuskoja ja valkaisukyniä sekä – puikkoja. Hoitolassa taas hampaat valkaistaan useimmiten vetyperoksidigeelillä, ja sen vaikutusta tehostetaan ultraviolettivaloilla tai laserilla. Hinta saattaa kivuta jopa yli viidensadan euron.

Missä sitten menee maksamisen kipuraja? Kaikki esteettiset tehokeinot maksavat paljon, mutta niistä voidaan paljon pyytääkin sillä kysyntää riittää – ainakin toistaiseksi. Helpot ja turvalliset ehostuskeinot koukuttavat, mutta kaikessa voidaan mennä yli. Maailmalla puhutaan jo ”blancorexiasta” eli siitä, kun into valkaista hampaita on lähtenyt täysin käpälästä. Haluaisitko sinä jäädä mieleen ainoastaan ultravalkoisista hampaista?

Noora K.

Pelottava piilomainonta

"Astut sisään tyylikkääseen baariin. Ensisilmäyksellä huomiosi kiinnittyy baarin tunnelmallisiin väriyhdistelmiin sekä tuolien ja sohvien tyylikkääseen punaiseen verhoiluun. Kaikki on tip top. Kaverit nähdessäsi ja baaritiskille suunnatessasi unohdat kuitenkin nopeasti nämä tietoiset vaikutelmat  ympäristöstäsi. Yhtäkkiä tunnet kuitenkin pakottavaa tarvetta polttaa yhden Malboron."

Tulisiko sinulle mieleen, että kaikki nämä, punaisella verhoillut sohvat, tiettyjen väriyhdistelmien käyttö, erityisen malliset huonekalut, kaakelit ja seinälaatat ovat osa Malboron valmistajan Philip Morrisin ja kyseisen baarin tekemää sopimusta baarin yhtenäisestä sisustuksesta ja värimaailmasta. Luulempa ettet sinäkään olisi aivan heti osannut yhdistää näitä asioita tupakkayhtiöön, mutta sen sijaan aivosi osasivat, minkä seurauksena aivojen mielihalualueet aktivoituivat  ja kohta olitkin jo sytyttänyt savukkeen.

Martin Lindstromin kirjoittamassa kirjassa Buyology- Ostamisen anatomia, kuvattiin mielenkiintoisin esimerkein mainostajien suosimaa piilomanontaa, jossa pyritään armottomasti vaikuttamaan alitajuntaamme. Kuulostaa pelottavalta, varsinkin kun mieleeni juolahtaa ajatus siitä, että teeveessä saattaisi sekunnin murto-osan ajan välähtää jokin näkemättä jäävä piiloviesti tai vastaavasti vaateliikkeen taustamusiikissa kuulua jokin kuulematta jäävä piiloviesti kuten "Älä murehdi rahasta". Olisipa ainakin yksi huoli vähemmän, kun ei olisi enää rahaa mistä murehtia.

Olemme helppoja uhreja ja kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat, käytetään piilomainontaa keinoja kaihtamatta.

Liisimaria

Kirja-arvostelu Jim Collins - Hyvästä paras

Miksi jotkut yritykset menestyvät ja jotkut taas eivät? Siinäpä vasta kysymys, mutta Jim Collins ja hänen osaava tutkimusryhmänsä koittivat ottaa tästä selvää kokoamalla Fortune 500 –listalta vuosina 1965-1995 olleet yritykset, joiden tulokset olivat parantuneet hyvistä parhaiden tasolle ja säilyneet myös tällä huipputasolla vähintään viisitoista vuotta. Lopulliselta listalta löytyy 11 yritystä, joista osa on tuttuja, kuten Gillette ja Wells Fargo,mutta myös paljon yllättäviä tuloksia, sillä monet suuret nimet jäivät tämän karsinnan ulkopuolelle, kuten GE, Coca-Cola ja Wal-Mart. Olikin siis mielenkiintoista päästä lukemaan, miksi juuri nämä yritykset olivat pärjänneet muita paremmin jopa vaaditun viidentoista vuoden ajan.

Jim Collins lähtee rakentamaan kirjaansa hyvästä parhaaksi kehittymisen prosessin kautta, jonka pääaiheita ovat kurinalaiset ihmiset, kurinalainen ajattelu ja kurinalainen toiminta. Jokaisella näistä on kaksi välivaihetta, joita taas ovat ”viidennen tason johtajuus”, ”ensin ihmiset… sitten asiat”, ”julmien tosiasioiden kohtaaminen”, ”siilikonseptin kehittäminen”, ”kurinalaisuuden kulttuuri” ja ”tekniikka vauhdittajana”. 

Tuloksia oli tarkasteltu ja perusteltu mielenkiintoisesta näkökulmasta ja elävät esimerkit jaksoivat ylläpitää halua lukea lisää. Jokaisen kappaleen perässä oli myös yhteenveto, joka auttoi tiivistämään ja näin ollen paremmin muistamaan välillä pitkänkin kappaleen sisällön. Jatkuvat ”hyvästä parhaaksi kehittyneet yritykset” – fraasin viljeleminen kuitenkin alkoi puolen välin jälkeen ärsyttää. Kirja oli kuitenkin rakennettu ehyesti ja uskottavasti, ja Collins sekä laaja tutkimusryhmä olivat tehneet todella perusteellista jälkeä eikä mitään pikkuseikkojakaan jätetty huomioimatta. Jos vähääkään kiinnostaa tietää mitä menestyvän yrityksen taakse tarvitaan, suosittelen lukemaan tämän kirjan, sillä se antaa hyviä neuvoja ja uusia näkökulmia.

Noora